LOPPU LÄHENEE; VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

VIKA VIIKKO

Maanataina vähän jo koti-ikävä alkoi painaa meitä kaikkia.Myöskin toistemme naamat olivat tulleet jo liiankin tutuiksi. Onneksi! Toinen opettajamme Ville saapui tänään illalla sekoittamaan pakkaa ja tuomaan uutta energiaa. Tervetuloateriaksi Ville tarjottiin Anun tekemää ihanaa, tulista kanakeittoa.

Keskiviikkona Ville oli järjestänyt itselleen urkukeikan Galwayn katedraaliin. Kirkko urkuineen oli massiiviset. Kirkko oli myöskin suhteellisen uusi, se oli valmistunut 60-luvulla. Urutkin olivat erinomaisessa kunnossa.

     

Ville soitti urkuja hienosti ja huomasi, että hän todella nauttia soittamisesta. Ville ei pyynnöistämme huolimatta soittanut Finlandiaa, mutta hän soitti erinomaisesti Suvivirren! Uskoakselle olemme ainoat suomalaiset, jotka ovat kuulleet suvivirren soivan irlantilaisessa kirkossa.

Viimeisenä koulupäivänä, torstaina saimme tekemämme työt viedä poiskoululta. Meillä oli myös pieniä tuliaispussukoita opettajillemme. Niisssä oli mm suklaata, marimekkoa, ja omnia-juttuja.

Koululla oli ollut viimeisen viikon ajan mieleterveystietoisuuden- kamppanja käynnissä. Se huipentui kävely-retkeen upeissa maisemissa Galwayn promenadilla, rantaviivaa seuraten. 

Perjantaina teimme vielä viimeisen retken, Cliffs of  Moher. Galwaysta etelään lahden toisella puolen sijaitsevat jyrkänteet. Alunperin piti mennä ihan julkisilla kulkuvälineillä sinne. Kuitenkin viimetingassa linja-autoasemalle saapuessamme valitsimme ensimmäisen kulkuneuvon. Se osoittautuikin Galwaytuor companyn autoksi. Kuitenkin matkan edetessä totesimme, että se 10 euron säästö, jonka olisimme saaneet julkisilla mennessä, ei ollut mitään verrattuna siihen, että matkan varrella kävimme useassa nähtävyyskohteessa ja opas kertoi meille mielenkiintoisia detaljeja Irlannista, sen asukkaista ja maaseudusta.

 Dungaire Castle oli ensimmäinen pysähdys.

 Cliffs of Moher

Poulnabrone dolmen, liuskekiviä silmän kantamattomiin. Täällä käytiin paluumatkalla.

Tässä on samasta kohtaa otettu kuva (eri suunnista) aamulla/illalla, laskuvesi/nousuvesi.

Lauantai iltana ihana opettajamme Mary, kutsui meidät syömään Kings Head ravintolaan. Meillä oli hauskaa. Mary olet aivan ihana!

TOKA VIIKKO

TOKA VIIKKO

Toinen viikko alkoi perus meiningeillä; koulussa ja kaupungilla pyörien. Koulussa opiskelimme  Seamuksen johdolla työturvallisuutta teoria tunneilla. Penkkisalissa työstimme pelinkehyksien viimeistelyä ja pintakäsittelyä.

             

Pintakäsittelimme pääasiassa kehyksemme wood dye:llä ja mehiläisvahalla.

Retkipäivä 16.10

Keskiviikkona meidän piti mennä tutustumaan liiketoimintakeskukseen. Parin luokkakaverimme piti antaa meille kyyti sinne. Mutta hukkasimme heidät ja päätimme mennä paikalle julkisilla, olihan meillä osoite tiedossa. Pääsimme paikalle mutkattomasti, tai niin luulimme. Pyörimme ympäriinsä siellä noin tunnin. Väärä paikka! Meillä oli vain yhden luokkalaisen yhteystiedot, mutta hän ei vastannut. Lähetimme vietin Monalle, kysyäksemme Seamuksen numeroa. Lopulta luovutimme ja lähdimme pois. Monalta tuli muutaman tunnin päästä Seamuksen numero, mutta olimme jo kaupungilla silloin. Otimme kuvan todistaaksemme, että olimme paikalla käyneet. Seuraavana päivänä Seamus nauroi näyttäessämme hänelle kuvaa, että hän oli pyörinyt taustalla näkyvän vaalen rakennuksen ympärillä etsien meitä.

Loppuviikosta saimme kehykset valmiiksi. Kaikki olimme tyytyväisiä kehyksiimme ja tuomme ne kotiin. 

Me saimme osallistua vannesahan, kanttiputsin ja pylväsporakoneen koulutukseen. Ensin allekirjoitimme nelisivuisen ohjeistusnivaskan. Saimme mdf palat, joihin opettaja piirsi kaaret. Seurasimme opettajan esimerkkiä, kuinka koneilla toimitaan. Sitten jokainen yksitellen sahasi vannesahalla kaarevan reunan pois levystä, hioi sen kanttiputsissa ja kokeili pylväsporakonetta. Paikalliset oppilaat saivat näin ilmeisesti luvan käyttää kyseisiä koneita.

            

           

Viikolla aloitimme tekemään myös "wood finish doard"- taulutkin, Jokainen paikallinen oppilas oli tehnyt sen. Se oli mielenkiintoista, sillä siinä pääsi kokeilemaan eri pintakäsittelyjä. Olimme tehneet myös kirjallista tekstiä pintakäsittelyistä tietokone-tunneilla.

Seamus pitää oppituntia Irlantilaisesta tavasta rakentaa lattiaa ja seinää. Paikalliset oppilaat tekivät mallit rakenteista. Me saimme auttaa heitä.



Loppu viikosta kiertelimme Galway museossa, pubeissa, kaupoissa ja market streetillä. Galway market on viikonloppuisin järjestettävät  markkinat, jossa on paikallista käsityötä tarjolla ja tietenkin juurikalastettuja merenantimia.

Keystreet, yksi ristelevistä pikkukadusta, joita reunusti pubit ja pikku-kaupat.

Perjantai iltana tapasimme luokkalaisiamme ja tutustuimme paikallisiin trendipaikkoihin illan vietossa. Oli taas superhauskaa.

Pubi tunnelmaa.




Tässä pari esimerkkiä upeita päivällisistä, joita Anu loihti meille iltojemme iloksi ja nautinnoksi.

LETTERFRACK JA KYLEMORE ABBEY

Retkipäivä Letterfrackiin

11.10

Luokallamme on perjantaisin työssäoppimispäivä, joten perjantaisin meillä ei ollut koulua. Ensimmäisenä perjantaina päätimme lähteä tutustumaan Irlantilaiseen ylemäntason kouluun GMIThen Letterfrackiin. Gtin opiskelijat hakevat halutessaan sinne jatko-opiskelemaan. Siellä opiskellaan huonekalujen suunnittelua ja valmistusta.

Päivä koululla alkoi kahvilla parin opettajan kanssa. 

Koska koulussa on vain puualan opiskelua, niin puitteet ovat sen mukaiset. Todella isot ja minipuoliset puutyösalit moneen eriliaseen työskentelyyn mm. CNC-kone, 3D-printteri, testilaboratorio moniin tarpeisiin, metallityöskentelyä, oma puukuivain ja saha lankuksi leikkaukseen. Koululla on myös panostettu suunnitteluun ja siihen on myös varattu moninaisia tiloja ja mahdollisuuksia. 

Koulussa käytetty puutavara on lahjoitettua luonnollisesti kaatunutta puuta;eli koulua varten ei kaadeta puuta.

Koulu on maksullinen opiskelijoille. Koulun alkaessa opiskelijat maksavat itselleen valmiiksi kootun työkalupakin, joka sisältää mm. käsihöylän, japaninsahan, mittoja ja poranteriä. Koulun alussa opiskelijat opettelevat huoltamaan kaikkia saamiaan työkaluja ja niiden kunnossa pitoon panostetaan.

Kouluun tutustumisen jälkeen saimme kyydin Kylemoren Abbeyyn, jossa vietimme iltapäivän kierrellen.

Kylemore Abbeyssä oli mm gootti-kirkko, linna ja hieno iso puutarha.

Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme luokkalaisemme kanssa tutustumassa Galwayn yöelämään. Oikein mukavia tyyppejä meidän luokalla. Irlantilainen rento meininki näkyi kaupungilla kulkiessa.

PYSTYMETSÄSTÄ LANKUKSI

Retkipäivä, ensimmäisenä keskiviikkona, tuulimyllyille ja puutehtaalle

Pakkauduimme aamulla klo 8.30 bussiin muiden luokkamme opiskelijoiden kanssa. Matkasimme ensimmäisenä tuulimyllyille. Siellä metsätyöntekijät esittelivät meille mitä he siellä tekevät ja muutamia heidän hienoja työkoneitaan.

Meitä oli neuvottu ottamaan mukaan vaihto kengät, sukat, housut, japipot ja kaikkimahdolliset sadevarusteet. Jälkeempäin ymmärsimme että miksi. Koko aamupäivä oli täynnä sadesuihkuja,mutaa,kylmää ja märkää. Jouduimme jopa ajoittamaan retken kulkua sadesuihkujen mukaan. Matkanvarrella ECCn puutehtaalle kävimme pienellä sight seeing- kierroksella vuoristomaisemissa.

                       Matkalla Cornamonaan puutehtaalle. Välipysähdys maaseudun maisemissa.

                                             Kuvassa Rami, Anu, Nunnu, Annika ja Mona.

Tuulimyllyjä oli tällä alueella paljon, niistä saadaan paljon sähkö Irlantiin. Alue on myös puustoltaan rikasta.

Kuva näyttää kuivemmalta kuin on. Jalat upposivat mutaan. Kesken esittelyn alkoi vielä satamaan, joten kuraroiskusi porukan rynniessä alas mäkeä.

ECCn tehdas saa puutavaransa samasta paikkaa missä kävimme aamupäivällä. Joten koko retki oli aika upea: Pystymetsästä valmiiseen lankkuun. 

Kiertelimme Tehtaassa ja seurasimme eri vaiheita. Meillä oli huomioliivit, kypärät (jotka heiluivat holtittomasti päässä) ja kuulusuojaimet. Osa oppaamme kertomuksista jäi kuulematta melun ja kuulohuojaimien vuoksi. Oli kyllä mahtavaa olla niin isossa tehtaassa. Siellä oli paljon automatisoitunutta toimintaa. Kone esimerkiksi itsenäisesti mittasi raakatukin ja arvioi parhaat leikkauskulmat/tavat, jotta lopputulos on paras mahdollinen ja hukkaa jää vähiten.

Tässä vähän isompi puunkuivatusuuni.

KOULUUN MARS!

Ensimmäinen koulupäivä Gti:ssä, Jee!

Meidät vastaanotti Seamus Lions, joka oli puutyöopettaja rakennuspuolella ja päävastuussa meistä.

Aloitettiin päivä pullakahvilla koulumme ruokalassa, jossa olikin kova puheensorina. Seamuksella on vahva aksentti, joten sai korvatarkkana puunnella, kun hän kertoi koulusta. Seuraamme liittyi myös John. John on myös puuntyönopettaja, mutta huonekalunvalmistuksessa.
 Kahvittelun jälkeen Seamus ja John ohjasivat meidät puuluokkiin. Heti saimme valkotakit päälleemme ja turhat pulinat pois. Ensi tehtäväksi saimme suunnitella peilin kehykset. Jokainen tekisi omansa. Peilin teko oli paikallisille opiskelijoille ns. näyttötyö. Suunnitteluun saimme aikaa 5 min ja sitten olikin jo materiaalien valinnan aika. John osoittautuikin melkoiseksi duracell-pupuksi, tehtiin eikä meinattu. Koulun takana olevasta kontista valitsimme materiaalit. Käytimme Irlannin kansallispuuta tammea ja myöskin paljon käytettyä saarnia.

Irlannissa on käytössä tasojärjestelmä, jossa 6. tasolla saa käyttää isoja puuntyöstökoneita. Gti:ssä opiskellaan tasolla 5, joka tarkoittanee, että opiskelijat eivät saa käyttää konesalin koneita. Monan ja Johnin johdolla työstimme aihiomme määrämittaan. Saimme liimata palat kasaan itsenäisesti. Käytössä oli liima, jonka kuivumisaika oli 12-24 tuntia. 

Päivämme jatkui viestinnän tunneilla opettaja Maryn huomassa. Hänen tuntejaan meillä oli paljon puusalituntejen lisäksi. Ensimmäisellä tunnilla tutustuimme muihin luokkamme opiskelijoihin. Luokkamme oli täynnä puheensolinaa ja naurua.